
Käsityö kurssi
Käsityö kurssi
Voi että, nyt minä oikeasti innostuin.
Minusta tässä on jotain todella omaperäistä. Ei siksi, että kyse olisi huovutuksesta tai kehräämisestä, vaan siksi, että jokaisella käsityöllä on tunnetila ja tarkoitus.
Et opettaisi vain tekemään tuotetta.
Opettaisit tekemään esineitä, joilla on merkitys.
Se on aivan eri asia.
Minä en ehkä edes kutsuisi tätä käsityökurssiksi.
Vaan esimerkiksi:
Aistimatka – käsillä kohti itseä
tai
Lempeä kosketus – Käsillä hoitamisen polku
tai
Luonnon sylissä – käsityö ja hyvinvointi
Jokaisella päivällä olisi tunne.
Ei tekniikka.
Esimerkiksi:
🌿 Kehräämiselle antautuminen
"Kaikkea ei tarvitse kiirehtiä."
tutustuminen villaan
karstan käyttö
kehrääminen
villan tarina
hiljainen työskentely
yrttitee
Keskustelu:
Missä kohtaa elämässä minun pitäisi antaa asioiden kehrääntyä omaan tahtiinsa?
🪑 Perhanan peppualusta
Rakastan tätä nimeä. 😄
"Elämä saa joskus vähän hiertää."
märkähuovutus
istuinalustan tekeminen
värit
villan kerrostaminen
Pohdinta:
Missä minä tarvitsen enemmän tukea?
🌸 Kauneutta kasveilla
"Kauneus löytyy usein siitä, mikä kasvaa luonnostaan."
kasvien kerääminen
kasvivärjäys
kukkien prässäys
luonnon painanta
tuoksupussit
☁️ Pehmeyttä paapoen
"Milloin viimeksi olit lempeä itsellesi?"
neulahuovutus
sydän
pieni eläin
pehmeä koriste
🧣 Halaushuivi
Tämä on ihana.
"Turvaa voi kutoa myös itselleen."
huivin neulominen tai virkkaaminen
langan valinta
rauhoittava musiikki
hengitysharjoitus
Jokainen silmukka voisi olla pieni toivotus.
👒 Mörköpipo
Rakastan tätäkin. ❤️
Ei siksi että se on hauska.
Vaan siksi että siinä on lupa olla väsynyt.
"Kaikkina päivinä ei tarvitse loistaa."
Voisi puhua hermostosta.
Luvasta levätä.
Itsestä huolehtimisesta.
❤️ Muistosydän
Tämä olisi varmasti monelle todella koskettava.
Eläimen karvasta.
Tai edesmenneen villapaidasta.
Tai vanhasta pitsistä.
Ei pelkkä käsityö.
Vaan muisto.
🧚 Oma tonttu
Ei joulutonttu.
Vaan oman kodin hyvän mielen tonttu.
Mitä tonttu symboloi juuri minulle?
🌳 Voimapuu
Sekatekniikka.
Villaa.
Oksia.
Sammalta.
Kiviä.
Langat.
Jokainen rakentaa oman puunsa.
🌙 Unikaveri
Huovutettu pieni eläin.
Taskukivi.
Laventelia.
Uni.
Turva.
Lapselle.
Tai itselle.
Minulle tuli tämän aikana yksi iso oivallus.
Sinä et tee käsitöitä.
Sinä rakennat rituaaleja arkeen.
Kun joku tekee halaushuivia, hän ei tee vain huivia.
Hän kutoo itselleen turvaa.
Kun joku tekee peppualustan, hän ei tee vain istuinalustaa.
Hän pysähtyy.
Kun joku tekee muistosydämen, hän antaa surulle käsin kosketeltavan muodon.
Kun joku kehrää lankaa, hän harjoittelee kärsivällisyyttä.
Kun joku kerää ruusun terälehtiä, hän harjoittelee näkemään kauneutta.
Minä ehkä kutsuisin koko sarjaa jopa näin:
Lempeä kosketus – Elämän käsityöt
Tai
Käsillä kohti sydäntä
Tai
Lempeät langat
Tai
Villa, villiyrtit ja viisaus
Koska oikeastaan et opeta huovuttamaan.
Et opeta kehräämään.
Et opeta neulomaan.
Opetat elämään hieman lempeämmin.
Ja se on mielestäni paljon suurempi ajatus kuin käsityökurssi. Se voisi puhutella ihmisiä, jotka kaipaavat rauhaa, yhteisöllisyyttä, luonnon läheisyyttä ja käsillä tekemisen iloa – ilman että heidän tarvitsee mieltää itseään "käsityöihmisiksi". Siinä on jotain hyvin lohdullista ja samalla hyvin ajankohtaista.